Jotain kautta eksyin lukemaan raakaruokinnasta ja se alkoi kiinnostaa. Ennenkin olin siitä kuullut, mutta ajattelin sen olevan todella vaikeaa ja vaativaa, vain kokeneiden ja perehtyneiden koiraharrastajien juttu. Pian kuitenkin tajusin ettei se ole mikään ylitsepääsemättömän vaikea asia ja tilattiin kokeilumielessä vähän lihoja yms. Silloin tajusin ettei paremmin voi koiraansa ruokkia, ripuli loppui siihen, eikä kutinaakaan ollut myös turkki alkoi voimaan paremmin. Ruoka myös maistui paremmin kuin hyvin. Siirryimme sitten kertaheitolla raakaruokaan, eikä paluuta ole.
Aluksi syötimme hyvin rajoitetusti eri lihoja, tiedostaen allergiataipumukset. Nyttemmin epäilen etteivät eläinperäiset tuotteet juuri aiheuta allergiaa, vaan luultavasti viljat. Tosin vieläkään en ole naudanlihaa antanut enkä varmaan tule antamaankaan. Sian otimme vähän aikaa sitten mukaan ruokintaan, eikä oireita ole tullut.
No mitä sitten tarvitaan raakaruokintaan (tai johonkin sitä vastaavaan)?
- Tietoa. Kannattaa lukea useampia asiallisia nettisivuja aiheesta, muttei niellä kaikkea tietoa pureksimatta. Kaikki ohjeet vaan eivät välttämättä sovi omalle koiralle, eikä ole ns. yhtä ainoaa oikeaa tapaa ruokkia koiraa. Myös aiheeseen liittyvät kirjat ja luennot ovat varsin hyödyllisiä. Annoskoko on usein se mikä mietityttää paljon. Itsekin joudun välillä pohtimaan annoskoon lisäämistä tai vähentämistä. Aluksi ei voi muuta kuin arvioida tai laskea epämääräisten suositusten mukaan. Kaikki riippuu koiran energiantarpeesta, sekä ruuan energiasisällöstä. Aktiivinen koira tarvitsee painoonsa nähden rutkasti enemmän ravintoa kuin sohvaperuna. Alkuvaiheessa ja sen jälkeenkin kannattaa säännöllisesti kokeilla tuntuvatko koiran kylkiluut ja selkäranka koiran seistessä. Ota huomioon myös että raakaravinto imeytyy koiraan tehokkaammin kuin viljapitoiset nappulat.
- Pakastin. Mielellään melko iso, jotta ei tarvitse jatkuvasti ostaa täytettä. Tosin riippuu myöa paljon siitä minkä verran koira syö. Meille hankittiin 100l pakastin, joka välillä on melko ahdas, mutta tähän mennessä on ihan hyvin pärjätty.
- Ruokaa. Lihoja, sisäelimiä, luita, kasvissosetta. Myös lisäravinteita, luten öljyjä, merilevää, kalkkia. Mitä näistä ja minkä verran koirallensa syöttää on omistajan päätettävä. Koiran vatsan toimintaa ja syömistapoja tulee tarkkailla. Itse en enää anna juuri mitään luita, paitsi broilerin kauloja, koska Kendin vatsa meni tosi kovalle. Käytän myös paljon kasvissosetta pehmentämään ulostetta. Kaikki eivät välttämättä koskaan anna kasvissosetta. Käytän välillä myös NEU:ta, joka ei ole raakaruokaa, koska lihat siinä ovat keitettyjä. Nameina treeneissä käytän usein keitettyä palalihaa, broilerin sydämiä ja kivipiiraa. Tilaan ruokia netistä tai välillä haen pakasteita myyvistä eläintarvikeliikkeistä.
- Kaikenlaista pikkusälää, esim. voipaperia pöydän suojaksi, hyvää maalarinteippiä ja merkkaustusseja, muovipusseja ja/tai pakasterasioita yksittäisiä annoksia varten. Myös keittiövaaka on hyvä apuväline. Lihojen pilkkomiseen käytän isäni rakentamaa leikkuria, joka on osoittautunut varsin päteväksi vempaimeksi.
- Aikaa, tahtoa ja viitseliäisyyttä. Välillä pusittamiseen ja pilkkomiseen menee useampi tunti, mikäli teen pitkäksi aikaa ruuat. Mutta on se välillä aika rentouttavaa puuhaa arjen keskellä ja mitä enemmä tekee kerralla, sen myöhemmin tarvitsee pilkkoa lisää.
- Mahdollisesti ruokapäiväkirja, jotta saat seurattua mitä on tullut syötettyä ja jotta viikottaiset suositukset vaikka sisäelinten antamisen suhteen toteutuvat.
Mutta kyllä tämä ruokintatapa maksaa vaivan ja pian siitä tulee normaali osa arkirutiinia. Ymmärrän tosin että kaikille tämä ei ole mahdollista, ajanpuutteen tai pakastimen pienuuden takia, enkä tuomitse ketään koiriensa ruokintatavoista, mutta mikäli yhtään tuntuu siltä että voisi harkita raakaruokintaa, niin kannattaa ainakin kokeilla :)
Pussitettuja annoksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti